ELÄMÄ ON.... TAI OLI

Elämä on. Joillakin on. Minulla on. Monella ei. Olen niin iloinen, että minulla on hyvä elämä. Sain syntyä tänne Suomeen. Hyvään perheeseen. Hyvään yhteiskuntaan.

Meillä oli rikas yhteiskunta. Varoja oli. Tekniikka kukoisti. Suomella meni hyvin. Meillä meni hyvin. Totuttiin rikkaaseen Suomeen. Totuttiin hyvään sairaanhoitoon, hyvään lasten- ja vanhushuoltoon. Totuttiin luksuselämään.

Kaikkea kehitetään. Kaikki kallistuu. Jatkamme rahojen käyttöä, vaikka nekin vähenee.

Suomi ei ole enää rikas maa. Suomi on velkaantunut maa. Totuimme ylielämiseen. Ja vaadimme vain lisää. Lisää rahaa sairaanhoitoon, vanhusten- ja lastenhoitoon. Mutta kun niitä ei ole! Poliitikot yrittävät kehittää, säästää. Ja niitä vain haukutaan. Pitäisi vain jatkaa samaan malliin, ottaa lisää lainaa.

Miksi emme osaa ajatella? Miksi emme halua ajatella? Tyytyä vähempään? Auttaa toisiamme? Jakaa varojamme? Jakaa aikaamme? Emme tarvitse kaikkea. Emme tarvitse isoja taloja, kalliita autoja, isoja määriä vaatteita, kalliita ulkomaanmatkoja.

Sairaanhoito vain kallistuu. Siihen menee suuri osa verorahoistamme. Sairaiden määrä vain lisääntyy. Ihmiset voivat yhä huonommin.

Nyt voisi pysähtyä. Ja miettiä. Mitä tälle voisi tehdä? Kulut vain nousevat tällä menoa. Kohta rahat ovat loppu, eikä meillä enää ole varaa sairaanhoitoon. Pitääkö vain jatkaa samaan malliin, jatkaa tämän kalliin hoidon kehittämistä? Lääkkeiden syömistä? Vai voisiko vähentää sairastumista? Vähentää sairaanhoitokuluja?

Tähän voisi olla keino. Pitkällä tähtäimellä. Pysymällä terveenä, tai terveempänä. Ottamalla itse vastuun omasta elämästään.

Mieti. Miten voisit pysyä terveenä? Miten voisit vähentää stressiä? Syödä paremmin? Liikkua, nukkua enemmän?

Sinä ja minä voimme olla mukana parantamassa tätä yhteiskuntaa. Ottamalla vastuun omasta elämästä. Pysähtymällä. Ajattelemalla. Ja tekemällä.