ELÄMÄ ON.... TAI OLI

Elämä on. Joillakin on. Minulla on. Monella ei. Olen niin iloinen, että minulla on hyvä elämä. Sain syntyä tänne Suomeen. Hyvään perheeseen. Hyvään yhteiskuntaan.

Meillä oli rikas yhteiskunta. Varoja oli. Tekniikka kukoisti. Suomella meni hyvin. Meillä meni hyvin. Totuttiin rikkaaseen Suomeen. Totuttiin hyvään sairaanhoitoon, hyvään lasten- ja vanhushuoltoon. Totuttiin luksuselämään.

Kaikkea kehitetään. Kaikki kallistuu. Jatkamme rahojen käyttöä, vaikka nekin vähenee.

Suomi ei ole enää rikas maa. Suomi on velkaantunut maa. Totuimme ylielämiseen. Ja vaadimme vain lisää. Lisää rahaa sairaanhoitoon, vanhusten- ja lastenhoitoon. Mutta kun niitä ei ole! Poliitikot yrittävät kehittää, säästää. Ja niitä vain haukutaan. Pitäisi vain jatkaa samaan malliin, ottaa lisää lainaa.

Miksi emme osaa ajatella? Miksi emme halua ajatella? Tyytyä vähempään? Auttaa toisiamme? Jakaa varojamme? Jakaa aikaamme? Emme tarvitse kaikkea. Emme tarvitse isoja taloja, kalliita autoja, isoja määriä vaatteita, kalliita ulkomaanmatkoja.

Sairaanhoito vain kallistuu. Siihen menee suuri osa verorahoistamme. Sairaiden määrä vain lisääntyy. Ihmiset voivat yhä huonommin.

Nyt voisi pysähtyä. Ja miettiä. Mitä tälle voisi tehdä? Kulut vain nousevat tällä menoa. Kohta rahat ovat loppu, eikä meillä enää ole varaa sairaanhoitoon. Pitääkö vain jatkaa samaan malliin, jatkaa tämän kalliin hoidon kehittämistä? Lääkkeiden syömistä? Vai voisiko vähentää sairastumista? Vähentää sairaanhoitokuluja?

Tähän voisi olla keino. Pitkällä tähtäimellä. Pysymällä terveenä, tai terveempänä. Ottamalla itse vastuun omasta elämästään.

Mieti. Miten voisit pysyä terveenä? Miten voisit vähentää stressiä? Syödä paremmin? Liikkua, nukkua enemmän?

Sinä ja minä voimme olla mukana parantamassa tätä yhteiskuntaa. Ottamalla vastuun omasta elämästä. Pysähtymällä. Ajattelemalla. Ja tekemällä. 

Kello on kuusi aamulla. Olen jo ollut valveilla tunnin. Mieheni nukkuu vielä. Tämä on semmoinen ajaton hetki, vain minä ja tuli. Takassa. Katson tulta. Siinä on elämää. Siinä on kuolemaa. Siinä on lohtua ja toivoa. Olen onnekas. Tässä voin vain istua lämmössä. Ei ole kiire mihinkään. Ei ole vaatimuksia. En tarvite taistella. Olla vain. Tässä voin parantua. Eheytyä. 

Elämä on tässä. Ja nyt. Elämä on monimutkaista. Siihen syntyy. Ja sitä on elettävä. Sitä on pärjättävä. Taisteltava. Ja lopuksi kuoltava. Voiko olla muuta? Elämä voi olla myös muuta. Se on kiehdottavaa, se on arvoitus. Siitä voi nauttia. Elämä on löydettävä. Mutta sinne voi olla pitkä matka. Monta mutkaa on ehkä käveltävä. Ylämäkeä, ja alamäkeä. Mutta se voi löytyä. Se hyvä elämä. Rauhallinen, iloisa, antoisa.

Jotkut sen löytvävät varhain elämässä. Toiset eivät koskaan. Olen löytänyt määränpään. Olen löytänyt elämän. Elän tässä ja nyt. Löytääkseen sen hyvän elämän, joutuu tekemään ehkä kipeitä, hankalia valintoja, päätöksiä. Jotta voisi mennä eteenpäin, täytyy jättää jotain taakseen. Luopua jostain. Ja ehkä paljosta. Joutuu miettimään, mikä on tärkeätä.

Minulle terveys on tärkeätä. Mielen terveys, ja kehon terveys. Uni, hyvä ravinto, liikunta, perhe ja ystävät. Nämä ovat minulle eläkevakuutus, terveysvakuutus. Kuuntelen kehoani. En tyydy olemaan sairas. Mietin mistä huono olo voisi johtua, etsin vastausta kunnes löydän sen. Matkani terveyteen on ollut pitkä, ja jatkuu yhä. 

Nyt näen tuloksia. Nyt elän sitä hyvää elämää. Nautin siitä. Tässä ja nyt. Olen iloinen. Lapsellinen. Haluan myös muiden löytävän ilon, ja sen hyvän elämän. Meidän on autetta toisiamme. Kuljettava yhdessä. Parempaan elämään. Tässä ja nyt.

Nyt opinnot ovat alkaneet. Neljättä viikkkoa mennään. Ja aika lujaan. Opiskelen siis hierojaksi. Tuntui että haluan opiskella vielä jotain. Haluan lisää tietoa, taitoa ihmisen olennosta, terveydestä, kehosta. Ja tämä koulutus tuntuu aivan sopivalta minulle. Paljon anatomiaa... kivaa, mielenkiintoista. Luulin että se olisi vaikeata ja tylsää, mutta meillä on niin hyvät opettajat, jotka osaavat hommansa. Paljon on lukemista ja oppimista, mutta kivaa se on.

Henrik, mieheni, tykkää myös että tämä oli hyvä päätös. Hänen ei tarvitse kuunnella minun huokauksia ja valituksia, mitkä olivat päivittäisiä töistä tultuani... Olen iloinen, tyytyväinen! 

Koulussa on kiva olla. Siellä on positiivinen ympäristö. Se antaa energia. Nyt vasta huomaan ja hoksaan kuinka "väärä" ala, tai työ, vie energiaa. Nyt saan energia. Nyt ei tarvitse kuunnella negatiivisia juttuja. Nämä nuoret, joiden kanssa opiskelen, ja muutama samanikäinen, ovat iloisia, positiivisia. Ihanaa! 

Oppiminen antaa minulle energiaa! Elämänmuutokset voivat olla vaikeita, ja tuntua epävarmilta, epämukavilta, mutta kannattaa, mikäli ei ole aivan tyytyväinen tilanteeseensa. Rohkeasti vain eteenpäin elämässä!

Nu har jag varit utan kaffe en vecka. Det har gått över förväntan. Jag är glad att jag tog beslutet och fullföljde det. Jag är mycket piggare nu, får inga trötta svackor. Jag har också gått upp lite i vikt, vilket är bra för mig. Vikten vill gå ner lite för mycket när man inte äter processad mat. Antagligen äter jag lite mer också, istället för att dricka kaffe. Och kanske kroppen är nöjdare och behöver mindre näring för att fungera. Visst är jag lite sugen på kaffe ibland. Men de positiva effekterna av att vara koffeinfri överväger. Så jag räknar med att fortsätta i samma bana.  

Olen nyt ollut juomatta kahvia viikon ajan. Kahvista luopuminen on sujunut odottettua paremmin. Olen nyt pirteämpi, enkä saa väsymyskohtauksia kuten aikaisemmin. Painoni on myös lähtenyt hiukan nousuun, joka on minulle hyväksi. Ruokavaliolla, johon ei sisälly prosessoitua ruokaa, paino tahtoo laskea...Ehkä syön myös enemmän, kun en juo kahvia. Luulen myös että keho ei tarvitse yhtä paljon ravintoa, kun sitä ei syötä haitallisilla aineksilla. Kyllä se kahvin tuoksu välillä houkuttelee, mutta muistan vielä kahvin huonot puolet, joten se kahvikuppi saa jäädä juomatta tulevaisuudessakin. 

God morgon! Har nu druckit min sista kaffeskvätt. Jag var pigg i morrn, så det gjorde ingen skillnad med kaffet jag drack. Det känns bra att inte ha kaffebegäret. Nu får jag njuta av grönt te. Ha en bra dag!

Nyt on viimeinen kahvitilkka juotu. Olin aamulla pirteä, joten tuntuu ihan hyvälle jättää kahvi kokonaan pois. Voin nauttia vihreästä teestä, maistuu hyvälle. Hyvää päivän alkua!

Nyt on enää huomispäivä, jona juon kahvia. Tänä aamuna join ½ dl kahvia, ja huomenna sama annos. Sen jälkeen olen kahviton, tai koffeiiniton. Kahvinjuonnin vähentäminen on sujunut paremmin kuin uskalsin uskoa. Parina päivänä olen ottanut yhden Buranan päänsärkyyn, muuten ei ole ollut ongelmia. Sitten on vain haaste olla juomatta. Vaikeinta ehkä aamusin, jos olen väsynyt, ja sosiaalisissa tilanteissa. Mutta en voi ottaa tippaakaan, sitten olen taas koukussa. Mutta eiköhän se siitä. Vihreä tee on ruvennut maistumaan ihan hyvälle.

Tänään on vähän väsynyt olo. Tuli nukuttua vähän huonosti. Sain nousta yöllä laittamaan kosteussalvaa silmään, meinasi kuivua kiinni.... Tyttäreni asuu tilapäisesti meidän luona kolmisen viikkoa, hän on työharjoittelussa kylän autoverstaassa. Nyt meillä tehdään vähän erilaista ruokaa. Eilen syötiin taco-ruokaa; tacomaustettua jauhelihaa, paprikaa, salsaa, maissilastuja. Nehän ei sovi minulle, joten tänään päänsärkyä, nenä tukossa, limaa kurkussa ja vähän vedoton olo. Ja silmä meinasi kuivua yöllä. Että tästä päivästä tuli lepopäivä, onneksi on vapaapäivä. 

Kahvinjuonti ja sen vähentäminen sujuu suunnitelman mukaan. Tänään juon puolitoista desiä. Aamulla tuntui vain että mitenkähän sitä tulee pärjäämään ilman kahvia aamuisin. Näin tuntuu kun on väsynyt. Aamuinen kahvinjuonti on niin vanha tottumus, sitä on juotu lohduksi ja piristämiseksi. Nyt olen kuitenkin (paitsi tänään) kunnossa, tyttäreni alkaa olla paremmassa kunnossa (hänelläkin ruoka-allergioita) ja asiat alkaa olla muutenkin kunnossa ja hallinnassa. 

Nyt pitää vain tähdätä eteeenpäin, luoda uusia haaveita ja haasteita. Täytyy ajatella mahdollisuuksia, eikä rajoitteita. Ja löytää uusia nautinnon aiheita, niitä on kyllä. Nyt vihreän teen juontiin :)

Nyt olen vähentänyt kahvin kulutusta pari päivää. Aika hyvin on mennyt. Toisena päivänä, kahvihammasta rupesi särkemään illalla, töissä ollessa. Oli kahvitauon aika...Kaupasta löytyi pieni karkkipussi, se oli tämmöinen hätäratkaisu. Ja hyvälle maistui. Mutta muuten on mennyt paremmin kuin uskalsin odottaa. Pärjään hyvin kun tiedän että minun pitää pysyä suunnitelmassa.... Joten kahvin vähentäminen jatkuu...