Kello on kuusi aamulla. Olen jo ollut valveilla tunnin. Mieheni nukkuu vielä. Tämä on semmoinen ajaton hetki, vain minä ja tuli. Takassa. Katson tulta. Siinä on elämää. Siinä on kuolemaa. Siinä on lohtua ja toivoa. Olen onnekas. Tässä voin vain istua lämmössä. Ei ole kiire mihinkään. Ei ole vaatimuksia. En tarvite taistella. Olla vain. Tässä voin parantua. Eheytyä. 

Elämä on tässä. Ja nyt. Elämä on monimutkaista. Siihen syntyy. Ja sitä on elettävä. Sitä on pärjättävä. Taisteltava. Ja lopuksi kuoltava. Voiko olla muuta? Elämä voi olla myös muuta. Se on kiehdottavaa, se on arvoitus. Siitä voi nauttia. Elämä on löydettävä. Mutta sinne voi olla pitkä matka. Monta mutkaa on ehkä käveltävä. Ylämäkeä, ja alamäkeä. Mutta se voi löytyä. Se hyvä elämä. Rauhallinen, iloisa, antoisa.

Jotkut sen löytvävät varhain elämässä. Toiset eivät koskaan. Olen löytänyt määränpään. Olen löytänyt elämän. Elän tässä ja nyt. Löytääkseen sen hyvän elämän, joutuu tekemään ehkä kipeitä, hankalia valintoja, päätöksiä. Jotta voisi mennä eteenpäin, täytyy jättää jotain taakseen. Luopua jostain. Ja ehkä paljosta. Joutuu miettimään, mikä on tärkeätä.

Minulle terveys on tärkeätä. Mielen terveys, ja kehon terveys. Uni, hyvä ravinto, liikunta, perhe ja ystävät. Nämä ovat minulle eläkevakuutus, terveysvakuutus. Kuuntelen kehoani. En tyydy olemaan sairas. Mietin mistä huono olo voisi johtua, etsin vastausta kunnes löydän sen. Matkani terveyteen on ollut pitkä, ja jatkuu yhä. 

Nyt näen tuloksia. Nyt elän sitä hyvää elämää. Nautin siitä. Tässä ja nyt. Olen iloinen. Lapsellinen. Haluan myös muiden löytävän ilon, ja sen hyvän elämän. Meidän on autetta toisiamme. Kuljettava yhdessä. Parempaan elämään. Tässä ja nyt.